Oon aina ajatellut että ne on ne sovituskopin valot jotka vääristää mun kroppani joteskin lässähtäneeksi, kun kotipeilistä se näyttää jotenkin paremmalta, mutta ihminenhän näkee itsensä niin kuin haluaa, joko liian lihava tai laiha tai jotain muuta - onko olemassa ihmistä joka olisi IHAN TÄYSIN tyytyväinen itseensä? Myös nenäänsä?  Totuushan on se että ne valot kopissa on ihan normaalit (peilit myös ;D ) 

Tämä ajatus siis siitä kun uusia farkkuja piti mennä ostamaan ja kopissa tulin siihen tulokseen että ne ostellaan TODELLAKIN myöhemmin kun koko on pienempi, muuten tää on lopun alkua jolloin aina ostetaan vaan ne kokoa isommat ja isommat ja isommat jolloin ajatukseen "tottuu" että tällänen olen, en sellanen kun haluan, joten terveisiä sovituskopiin - myöhemmin tavataan

Nyt tsemppaan itseäni ajatuksella että syöminen on vain tapa pysyä hengissä! Ei mikään lohduttaja! Toki tulevaisuudessa on ne hetket kun nautitaan joku herkku/juhla ateria, mutta maalaisjärkikin sen sanoo ettei niin voi olla joka päivä, mielellään ei edes sitä viikonloppuherkuttelua!!

Tein periaatepäätöksen, että tässä "remontissa" onnistumiset palkitaan jollain muulla kun herkutteluhetkellä (eli sipseillä, karkeilla tms...) Mitäs ne sitten vois olla, ideoita? Ennen tosiaan tein niin että kun joku tietty tavote oli saavutettu (esim. -5kg.) pidin karkkipäivän ja mitäs siitä seurasikaan; totaalinen kontrollin menetys ja jolloin projekti meni takapakkia ja oltiin taas takaisin lähtöpisteessä ja kaikki tehty työ meni hukkaan...

Katse täytyy siis siirtää kohti kesää, jolloin kuljen tyytyväisenä taas bikinit päällä ilman että mietin heilahtiko uimarengas oikealle vai vasemmalle ja huomasiko joku muu sen myös..